Yhdysvaltain presidentin tehtävä ei ole pelkkää hallinnointia. Yli 235 vuoden aikana presidenttinä on toiminut 45 eri henkilöä, mutta presidenttikausia on ollut 46, koska Grover Cleveland valittiin kahdesti ei-peräkkäisille kausille. Kansalliseen muistiin ovat jääneet ennen kaikkea ne, jotka johtivat maata murroskohdissa – sodissa, talousromahduksissa ja institutionaalisissa käänteissä. He määrittelivät sen, millaiseksi Yhdysvallat valtiollisena rakenteena muotoutui.
George Washington – mies, joka kieltäytyi kruunusta
Kun Washington aloitti virkansa vuonna 1789, presidentin roolille ei ollut valmista mallia. Tehtävä oli olemassa paperilla, ei käytännössä. Hän kokosi hallituksen, loi protokollan ja rakensi suhteet kongressiin ilman ohjekirjaa.
Itsenäisyyssodan jälkeen hänen arvovaltansa oli poikkeuksellinen. Hän olisi voinut jatkaa vallassa elinikäisesti, mutta vetäytyi kahden kauden jälkeen. Näin syntyi perinne vallan rauhanomaisesta siirtymisestä. Eroviestissään Washington varoitti puoluekiistoista ja pysyvistä ulkopoliittisista sitoumuksista. Yhdysvallat ei aina noudattanut näitä neuvoja, mutta ne kertovat hänen tavastaan hahmottaa valtiota. Wiki-lähteet kuvaavat yksityiskohdat, mutta olennaisempaa on tämä: hän teki virasta toimivan instituution.
Abraham Lincoln – presidentti sodan keskellä
Lincoln astui virkaan tilanteessa, jossa liittovaltio hajosi. Eteläiset osavaltiot erosivat, orjuus määritti taloutta, kompromissit olivat kuluneet loppuun. Sisällissota oli jo käynnissä mielissä, ellei vielä kaikilla rintamilla.
Hänen taustansa ei ennustanut presidenttiyttä. Itseoppinut lakimies, Kentuckyn maaseudulta. Silti hänen kautensa aikana:
- Yhdysvaltojen yhtenäisyys säilyi sisällissodassa 1861–1865
- orjuus asetettiin poliittisesti kyseenalaiseksi vapautusjulistuksella 1863
- liittovaltion valta vahvistui pysyvästi
Gettysburgin puhe kesti vain hetken ja sisälsi 272 sanaa. Aikalaiset suhtautuivat siihen varautuneesti. Myöhemmin siitä tuli demokraattisen hallinnon perusasiakirja. Lincoln murhattiin pian Konfederaation antautumisen jälkeen, ja etelän jälleenrakennus eteni ilman hänen vaikutustaan. Se näkyy Yhdysvaltojen historiassa yhä.
Franklin D. Roosevelt – neljä kautta ja New Deal
Roosevelt on ainoa presidentti, joka valittiin neljä kertaa. Kahden kauden rajoitus kirjattiin perustuslakiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Vuonna 1933 maa oli taloudellisessa romahduksessa. Työttömyys, pankkien kaatumiset ja sosiaalinen epävarmuus hallitsivat arkea. New Deal muutti valtion ja kansalaisten suhdetta:
- sosiaaliturva tuli pysyväksi osaksi järjestelmää
- pankkisektoria ryhdyttiin säätelemään
- julkiset työllistämishankkeet laajenivat
Hän sai kritiikkiä molemmilta puolilta. Twitteriä ei ollut, mutta radio toimi suorana yhteytenä kansaan. ”Tulisijapuheissa” Roosevelt selitti politiikkaa kielellä, jota kuunneltiin keittiöissä. Toisen maailmansodan aikana hän johti maata vakavasti sairaana. Lehdistö vaikeni hänen liikuntakyvystään, mikä kertoo aikakauden mediakulttuurista.
Theodore Roosevelt – energia politiikan välineenä
Theodore Roosevelt oli kaukainen sukulainen Franklin Rooseveltista, mutta edusti toista aikaa. Hänestä tuli presidentti 42-vuotiaana William McKinleyn murhan jälkeen. Nuorin virkaan noussut.
Hänen kautensa oli toimintaa:
- suuryritysten ja monopolien vastainen lainsäädäntö
- kansallispuistojen järjestelmän laajentaminen
- Panaman kanavan rakentaminen
- Nobelin rauhanpalkinto Venäjän ja Japanin sodan sovittelusta
Lause ”puhu hiljaa ja kanna isoa keppiä” kiteytti Yhdysvaltojen ulkopoliittisen asenteen 1900-luvun alussa.
Thomas Jefferson – Amerikan idean kirjoittaja
Jefferson laati itsenäisyysjulistuksen, joka määritti Yhdysvaltojen arvopohjan. Ajatus ihmisten tasa-arvosta oli aikanaan radikaali, vaikka hän itse omisti orjia. Ristiriita on historiallinen tosiasia.
Hänen presidenttikaudellaan:
- Yhdysvaltojen alue kaksinkertaistui Louisianan kaupan myötä
- Lewis ja Clark etenivät Tyynellemerelle
- Atlantin ylittävä orjakauppa kiellettiin vuonna 1808
Jefferson kannatti heikkoa liittovaltiota, mutta laajensi presidenttinä sen valtaa. Käytäntö voitti teorian.
Miksi juuri nämä nimet
Historialliset vertailut vaihtelevat, mutta tämä viisikko säilyy kärkijoukoissa. Arviointi perustuu siihen:
- muuttuiko valtion toimintamalli
- kestikö demokratia kriisin
- tehtiin päätöksiä silloin, kun odottaminen ei ollut vaihtoehto
Suomalaiselle lukijalle vertailukohtia löytyy. Myös Pohjois-Euroopan valtiot ovat rakentaneet identiteettiään kriisien kautta. Yhdysvallat teki sen näkyvästi, joskus sekavasti, mutta jatkuvasti oppien.
Presidenttiys on tasapainoa ihanteiden ja todellisuuden välillä. Nämä johtajat tiesivät sen ja toimivat sen mukaisesti. Historia ei arvioi sävyä vaan seurauksia.
Vastaa