Kun Keir Starmerista tuli 5. heinäkuuta 2024 Ison-Britannian pääministeri ja hän astui ensimmäistä kertaa hallituksen päämiehenä Downing Street 10:een, hänen tiensä politiikan huipulle kulki oikeiston kautta – ja instituutioiden kautta, joissa virheillä on hintansa.
Starmer syntyi 2. syyskuuta 1962 Southwarkissa (Kaakkois-Lontoossa) ja kasvoi Surreyssä. Hänen isänsä oli työkalujen valmistaja/sorvaaja, äitinsä sairaanhoitaja; äidillä oli vaikea krooninen sairaus (Stillin tauti). Tämä perhetausta mainitaan usein julkisissa keskusteluissa ja Twitterissä tarinana ”privilegioimattomasta ihmisestä”, vaikka todellisuus on monimutkaisempi. Starmer opiskeli Reigate Grammar Schoolissa, joka hänen opiskellessaan (vuonna 1976) muuttui itsenäiseksi maksulliseksi kouluksi, mutta oppilaat saattoivat tuolloin jatkaa opintojaan erityisehdoin; myöhemmin hän sai stipendin, jonka ansiosta hän saattoi suorittaa opintonsa ilman suoranainen kustannuksia perheelle. Sen jälkeen hän opiskeli Leedsin yliopistossa ja Oxfordissa.
Matka asianajajasta poliitikoksi
- 1987: tuli barristeriksi (asianajajaksi).
- Työskenteli oikeusalalla, erityisesti ihmisoikeuksien parissa (tämä on todellakin osa hänen ammatillista profiiliaan).
2008–2013: syyttäjäviranomaisen johtaja ja Crown Prosecution Servicen johtaja.
2014: sai ritarin arvonimen oikeus-/rikosoikeuden palveluksista.
Sturmer tuli parlamenttiin suhteellisen myöhään: vuonna 2015 hänestä tuli Holborn and St Pancrasin kansanedustaja.
Kuinka hän ”kokoontui” työväenpuolueen
Kun Starmer nousi työväenpuolueen johtoon vuonna 2020, puolue oli todellakin vaikean kauden jälkeen 2019 tappion ja pitkittyneiden sisäisten konfliktien, erityisesti antisemitismin ja puolueen linjan ympärillä.
Hänen strategiansa näytti yritykseltä palauttaa puolueen hallittavuus ja keskustaäänestäjien luottamus: vähemmän vallankumouksellisia iskulauseita, enemmän painopistettä ”hallittavuudessa” ja valtion instituutioissa. Yksityiskohtainen kronologia henkilöstö- ja poliittisista päätöksistä löytyy helposti Wikipediasta – ja siellä näkyy myös, miksi osa vasemmistosta piti tätä luopumisena ihanteista.
Suomalaiselle yleisölle tämä logiikka voi olla ymmärrettävä: panostus ennustettavuuteen, kompromisseihin ja poliittisen hysterian puuttumiseen näyttää usein rehellisemmältä kuin ”suuret lupaukset”.
Yleisön keskuudessa eniten mainittuja konkreettisia suuntaviivoja, jotka liittyvät työväenpuolueen/Starmersin hallituksen linjaan, olivat:
- paineet jonotuksen ja NHS:n tehokkuuden ongelmaan (ilman maagisia ratkaisuja ”100 päivässä”);
- valtion puhtaan energian yrityksen Great British Energy / GB Energy perustaminen (idea oli puolueen ohjelmassa, ja hallituksen tultua valtaan ilmestyi virallisia hallituksen lausuntoja yrityksen roolista).
- EU-suhteiden ”uudelleenkäynnistäminen” ilman paluuta jäsenyyteen – varovainen linja, jossa Starmer ei lupaa peruuttaa brexitiä, mutta pyrkii vähentämään kitkaa kaupassa ja säännöissä.
Pääministeri todellisuuden paineessa
Syksyllä 2024 Britanniassa puhkesi todellakin keskustelu Starmerin ilmoittamista lahjoista/vieraanvaraisuudesta (erityisesti vaimolleen ostetuista tavaroista/vaatteista sekä tapahtumalippuista). Tämä tarina tuli myrkylliseksi juuri siksi, että yhteiskunta oli väsynyt edellisten vuosien skandaaleihin ja alkoi reagoida jyrkemmin aiheeseen ”pääsy valtaan rahan avulla”.
Talous, valtiontalous, terveydenhuollon uudistusten tarve – nämä asiat eivät ole kadonneet mihinkään hallituksen vaihdoksen jälkeen. Siksi Starmerin päällimmäinen kysymys on pragmaattinen: miten rahoittaa uudistukset heikentämättä luottamusta pelisääntöihin.
Starmersin perhe
- Vaimo – Victoria Starmers (os. Alexander), he tapasivat työskennellessään yhdessä asiassa; he menivät naimisiin 6. toukokuuta 2007.
- Parilla on kaksi lasta (poika, s. 2008, ja tytär, s. 2010 – syntymävuodet mainitaan usein profiileissa, mutta nimiä ei yleensä julkisteta yksityisyyden suojan vuoksi).
- Perhe on yhteydessä juutalaiseen perinteeseen Victorian kautta; perhettä koskevissa materiaaleissa korostettiin, että lapset kasvatetaan tässä kulttuurisessa perinteessä ja perhe säilyttää perheen rituaalit (esimerkiksi sabbat-illalliset).
Nämä yksityiskohdat ovat tärkeitä myös siksi, että antisemitismin aihe ei ollut työväenpuolueessa abstrakti ”mediakohu”, vaan todellinen poliittinen haava, jota Starmer yritti peitellä sekä johtajana että julkisena henkilönä.
Järjestelmän mies vai uudistaja?
Kriitikot kutsuvat häntä edelleen teknokraatiksi, jolla ei ole erityistä karismaa. Kannattajat vastaavat: Britannian turbulenssin jälkeen tarvitaan johtaja, joka ei ”näyttele”, vaan palauttaa normaalin tunteen.
On tärkeää todeta rehellisesti, että työväenpuolueen voitto vuonna 2024 oli erittäin suuri, mutta Starmerin saama emotionaalinen tuki kuvattiin usein hillittynä – monet äänestäjät äänestivät myös edellisen linjan vastaisesti.
Suomalaisille Starmer näyttää pragmaattiselta ja ennustettavalta kumppanilta: Britannia ei hänen johdollaan muuta peruslähestymistapaansa turvallisuusyhteistyöhön ja Ukrainan tukemiseen.
Vastaa