Islannin politiikassa on ansa niille, jotka katsovat maata ”eurooppalaisesta näkökulmasta”: Islannin presidentti ei johda hallitusta päivittäisessä mielessä. Toimeenpanovalta on keskitetty ministerikabinetissa ja pääministerillä. Joulukuun 2024 lopusta lähtien hallitusta on johtanut Kristrún Frostadóttir, ja 1. elokuuta 2024 virkaan astunut presidentti Halla Tomasdóttir toimii valtionpäämiehenä, jolla on rajoitettu toimivalta ja vahva symbolinen vaikutusvalta.
Suomalaiselle yleisölle on mielenkiintoista vertailla, että Suomessa presidentillä on selkeät valtuudet ulkopolitiikassa, kun taas Islannissa presidentti pikemminkin ”viestii” yhteiskunnalle kuin johtaa. Tämä saattaa joskus tuottaa pettymystä matkailijoille ja kommentaattoreille, mutta pienelle valtiolle tällainen rakenne toimii suojana vallan personoimista vastaan.
Mitä presidentti voi todella tehdä
Islannin perustuslaki (tasavalta vuodesta 1944) määrittelee presidentin roolin osana lainsäädäntövaltaa yhdessä Althingin kanssa, mutta käytännössä presidentti puuttuu harvoin asioihin. Keskeinen ”vakava painike” on oikeus olla allekirjoittamatta lakia, minkä jälkeen asia viedään kansanäänestykseen.
Lyhyesti valtuuksista:
- Althingin hyväksymien lakien allekirjoittaminen
- pääministerin ja ministerien nimittäminen perustuslaillisen menettelyn puitteissa
- mahdollisuus kieltäytyä allekirjoittamasta lakia (26 §), mikä johtaa kansanäänestykseen
- valtion edustaminen ulkomailla – vierailut, puheet, diplomaattiset kontaktit
Se kuulostaa seremonialliselta, mutta juuri niin on tarkoitettu: Islannin presidentillä ei ole omaa ”hallituslinjaa”, mutta hänellä on oikeus esittää yhteiskunnalle suora kysymys, kun konflikti on ajautunut umpikujaan.
Halla Thomasdóttir: kuinka hän voitti vaalit ja mitä hänestä tiedetään
Halla Thomasdóttir voitti presidentinvaalit 1. kesäkuuta 2024 saamalla 34,15 % äänistä. Vaalit olivat kilpailulliset, eikä toista kierrosta tarvittu – Islannissa voittaa ehdokas, joka saa suhteellisen enemmistön äänistä.
Kolme muistettavaa lukua:
- Halla Thomasdóttir – 34,15 %
- Katrín Jakobsdóttir – 25,19 %
- Halla Hrunna Logadóttir – 15,68 %
Hänen elämäkerrassaan ei ole kyse ”puolueurasta”. Hän on liikemies, opiskellut Yhdysvalloissa (Auburn University at Montgomery, myöhemmin MBA Thunderbird School of Global Managementissa), ollut mukana perustamassa vuonna 2007 rahoitusyhtiö Auður Capitalia, joka keskittyy erilaisiin riskienhallintakulttuureihin ja vastuullisuuteen.
Tärkeä kontekstuaalinen seikka: Tomassdóttir oli jo ehdolla presidentinvaaleissa vuonna 2016 ja sijoittui toiseksi. Kyseessä ei ole ”satunnainen hyppy politiikkaan”, vaan pitkä matka, jonka aikana hän on palannut presidentin roolin teemaan useita kertoja.
Vuosina 2018–2024 hän johti The B Teamia toimitusjohtajana ja Chief Change Catalystina – tämä mainitaan suoraan presidentin kanslian virallisella verkkosivustolla.
Perhe ja julkisuus: mikä on totta
Islannissa kirjoitetaan yksityiselämästä usein varovaisesti, mikä on normaalia. Virallisesti tiedetään, että presidentin aviomies on Björn Skulason ja parilla on kaksi lasta.
Hän viestii julkisesti sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä – presidentin rooli vaatii harkittuja sanoja, ei ”tunteisiin perustuvia” viestejä. Wiki-sivustolla olevat biografiset tiedot ovat hyödyllisiä navigoinnissa, mutta tarkkuuden vuoksi suosittelisin tarkistamaan keskeiset tiedot valtion instituutioiden virallisilta sivuilta.
Edeltäjät ja presidentin veto-oikeus: ilman myyttejä
Gvðni Torlácíus Jóhannesson oli presidentti vuosina 2016–2024.
Ólafur Ragnar Grímsson oli presidenttinä vuosina 1996–2016 ja käytti todellakin oikeuttaan olla allekirjoittamatta lakia Icesave-asiassa – kahdesti, vuosina 2010 ja 2011, mikä johti kansanäänestyksiin. Mutta tärkeä lisäys: ennen Icesave-tapausta hän esti myös medialaista koskevan lain vuonna 2004 (tämä tapaus muistetaan maassa edelleen nimellä ”presidentti sanoi ei”).
Vigdís Finnbogadóttir (1980–1996) on edelleen historiallinen hahmo: vuonna 1980 hänestä tuli maailman ensimmäinen demokraattisesti valittu naispresidentti.
Miksi tämä on tärkeää nyt: turvallisuus, Eurooppa, tulivuoret
Islannin nykyiset haasteet eivät ole sellaisia, että presidentti ”päättää määräyksellä”, vaan sellaisia, joissa presidentin ääni voi vakauttaa keskustelun sävyä.
Ensinnäkin turvallisuus. Islanti on Naton jäsen, mutta sillä ei ole omia asevoimia, vaan se tukeutuu rannikkovartiostoon, poliisiin ja liittolaisten mekanismeihin.
Toiseksi, ”Eurooppa ilman EU-jäsenyyttä”. Islanti kuuluu ETA:han ja Schengen-alueeseen, joten se on integroitunut yhtenäismarkkinoihin ja vapaaseen liikkuvuuteen, vaikka se ei muodollisesti kuulu Euroopan unioniin.
Kolmanneksi, vulkaaninen tekijä. Reykjanesin niemimaalla tapahtui vuosina 2021–2025 sarja purkauksia, jotka vaikuttivat infrastruktuuriin ja yhteisöjen elämään, erityisesti Grindavikin ympäristössä. Valtio ylläpitää erillistä julkista sivua tästä kriisistä, mikä osoittaa aiheen laajuuden.
Islannin politiikka, jossa asuu noin 389 444 ihmistä, näyttää usein ”henkilökohtaiselta”, ja tässä on helppo erehtyä: ystävyyttä ei pidä sekoittaa yksinkertaisiin ratkaisuihin.
Tällaisissa olosuhteissa presidentti, joka ei johda hallitusta, voi silti olla hahmo, joka pitää puitteet yllä – joskus se kuulostaa jyrkältä, joskus epämukavalta, mutta Atlantin keskellä sijaitsevalle saarelle tällainen rooli ei ole koristeellinen.
Vastaa