Robert Fico johtaa jälleen Slovakian politiikkaa. Lokakuussa 2023 hän palasi pääministerin virkaan Smer-SD-puolueen voitettua parlamenttivaalit. Osalle yhteiskuntaa tämä näytti tutulta skenaariolta, toisille varoitukselta. Fico ei ole enää aloittelija eikä kompromisseja tekevä poliitikko. Hänen tyylinsä on terävä, kielenkäyttö suora, ja hänen päätöksensä herättävät usein vastustusta maan ulkopuolella. Suomessa tätä seurataan tarkasti, koska Slovakia on EU:n ja Naton jäsen ja sen hallituksen toiminta vaikuttaa yhteisiin päätöksiin.
Fico syntyi vuonna 1964 Topolčanyssa. Hän on koulutukseltaan juristi, valmistunut Komenskin yliopistosta Bratislavassa. Hänen uransa alkoi jo myöhäisen sosialismin aikana, mutta todellinen vaikutusvalta syntyi vasta Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen. Hän johti hallitusta kolme kertaa vuoteen 2018 asti, kunnes toimittaja Jan Kuciakin murhan jälkeiset massiiviset mielenosoitukset pakottivat hänet eroamaan. Se ei ollut loppu. Tällaisen kokemuksen omaavat poliitikot eivät yleensä katoa – he odottavat.
Paluu valtaan
Vuoden 2023 vaalit olivat Ficolle tilaisuus revanssiin. Kampanja perustui yksinkertaisiin teemoihin ilman monimutkaisia selityksiä:
- kritiikki EU:n pakotepolitiikkaa kohtaan
- lupaus lopettaa sotilaallinen apu Ukrainalle
- sosiaaliset iskulauseet, jotka oli suunnattu alueiden äänestäjille
- kovasanaista retoriikkaa mediaa ja kansalaisjärjestöjä kohtaan.
Nämä viestit toimivat. Koalitio saatiin muodostettua nopeasti, ja Fico palasi pääministerin virkaan. Monille Euroopan pääkaupungeille tämä oli huolestuttava merkki. Helsingissä sitä ei pidetä eksoottisena ilmiönä, vaan oireena laajemmasta prosessista – osan yhteiskunnasta väsymisestä ulkopolitiikan solidaarisuuteen.
Ulkoinen linja ilman diplomaattisia kohteliaisuuksia
Palattuaan Fico antoi melkein heti ymmärtää, että Slovakia muuttaa sävyään. Hän ilmoitti julkisesti lopettavansa valtion aseiden toimitukset Ukrainaan. Muodollisesti maa ei estä EU:n päätöstä, mutta sen kanta on muuttunut pidättyväiseksi ja usein ristiriitaiseksi.
Julkisissa lausunnoissa ja Twitter-viesteissä Fico on toistuvasti korostanut, että sota on saatava päätökseen neuvotteluilla. Nämä sanat herättävät erilaisia reaktioita. Suomessa, jossa turvallisuuskysymyksiä tarkastellaan oman kokemuksen ja Venäjän rajan kautta, tällainen kanta kuulostaa jännittyneeltä, vaikka sitä esitetäänkin pragmaattisena.
Hänen lähestymistapansa EU:hun ei myöskään peitä konflikteja:
- hän kritisoi Brysseliä maahanmuuttopolitiikasta;
- vastustaa ilmastosääntelyn tiukentamista;
- korostaa kansallisten hallitusten suvereniteettia.
Kyse ei ole EU:sta eroamisesta tai eristäytymisestä, vaan jatkuvasta kitkasta, joka vaikeuttaa yhteisten päätösten tekemistä.
Yritys ja tauko, jota ei ollut
Toukokuussa 2024 Ficoon tehtiin murhayritys hallituksen kokouksen aikana. Hän sai vakavia vammoja, mutta selvisi hengissä. Tapahtuma järkytti maata ja Eurooppaa. Useiden viikkojen hoidon jälkeen pääministeri palasi julkiseen elämään. Sävy ei muuttunut. Päinvastoin, puheissa esiintyi enemmän syytöksiä oppositiota ja mediaa kohtaan.
Osa yhteiskunnasta piti sitä todisteena keskustelun vaarallisesta radikalisoitumisesta, toiset vahvistuksena siitä, että poliitikko ui vastavirtaan ja maksaa siitä.
Sisäpolitiikka ja valvonta
Maan sisällä Ficón hallitus ajaa läpi päätöksiä, jotka herättävät keskustelua:
- muutokset rikoslainsäädännössä
- syyttäjälaitoksen uudistus
- paineet julkisen yleisradioyhtiön suhteen
- korruption vastaisten elinten toimivallan supistaminen.
Kriitikot puhuvat uudistusten perumisesta, kannattajat järjestyksen palauttamisesta. Tosiasiat ovat: institutionaalinen tasapaino Slovakiassa on muuttumassa. Suomalaiselle yleisölle tämä on tärkeää ei moraalin kannalta, vaan EU:n jäsenvaltioiden välisen luottamuksen vuoksi.
Poliitikko ilman naamaria
Fico ei yritä miellyttää. Hänen elämäkerta, kannat ja konfliktit on kuvattu yksityiskohtaisesti wikissä, mutta kuivat tiedot eivät välitä olennaista. Hän on poliitikko, joka puhuu ikään kuin vaalikampanja ei koskaan päättyisi. Hän ei pehmentele kulmia eikä jätä tilaa kaksitulkintaisille tulkinnoille. Rehellisesti sanottuna, joskus se kuulostaa karkealta, joskus osuvalta.
Suomalaisille Ficón johtama Slovakia on vaikea kumppani, mutta sen arvaamattomuus on ennustettavaa. Hän ei peittele aikeitaan eikä naamioi etujaan. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon jännitteitä Eurooppa on valmis kestämään sisällään, kun ulkoinen paine vain kasvaa.