Israelissa rauhalliset jaksot ovat harvinaisia. Valtio elää jatkuvassa valintatilassa, eikä pääministeri ole koskaan vain edustava hahmo. Suomen lukijalle tämä on kiinnostavaa, koska Israelissa vakaus muistuttaa usein hengähdystaukoa, ei pysyvää olotilaa. Pääministerin asema on ollut vuodesta 1948 lähtien paikka, jossa vastuu painaa enemmän kuin arvovalta.
Varhaiset vuodet ja selviytymisen logiikka
Ensimmäinen pääministeri oli David Ben-Gurion. Hänen hallituksensa ei rakentanut vain hallintoa, vaan koko järjestelmän perustaa. Armeija, instituutiot, päätöksenteon rajat. Valtio syntyi sodan keskellä, ja johtajan oli toimittava nopeasti, joskus ilman ylellisyyttä selittää kaikkea. Tässä vaiheessa muotoutui malli vahvasta pääministeristä, eikä se ole kadonnut.
Ensimmäisinä vuosikymmeninä hallitukset vaihtuivat tiheään. Koalitiot perustuivat sopimuksiin, jotka kestivät niin kauan kuin todellisuus salli. Israelissa tätä ei pidetty kriisinä. Se nähtiin osana järjestelmää.
Johtajat, jotka käänsivät suuntaa
Israelin poliittinen historia ei ole tasainen. Jotkut pääministerit muuttivat suuntaa näkyvästi.
- Golda Meir oli ensimmäinen nainen tehtävässä. Jom Kippur -sodan jälkeen hänen vastuunsa kyseenalaistettiin avoimesti. Keskustelu ei ole vaimentunut vieläkään.
- Menachem Begin nousi valtaan oikeistolaisena johtajana ja allekirjoitti rauhansopimuksen Egyptin kanssa. Monille ristiriita, mutta asiakirjat ovat olemassa.
- Yitzhak Rabin edusti yritystä neuvotella palestiinalaisten kanssa. Hänen murhansa vuonna 1995 pysäytti prosessin tavalla, jota ei voi ohittaa.
Yhteistä heille oli se, etteivät he olleet helppoja. Tuki ja vastustus olivat selkeitä. Väliin jääminen oli harvinaista.
Netanjahu aikakautena
Nyky-Israelia on vaikea käsitellä ilman Benjamin Netanjahua. Hän on toiminut pääministerinä pidempään kuin kukaan muu, katkoista huolimatta. Paluu valtaan joulukuussa 2022 ei tullut yllätyksenä, mutta se ei ollut rauhallinen. Hallitus rakennettiin uskonnollisten ja äärioikeistolaisten puolueiden varaan, ja se muutti sisäistä dynamiikkaa heti.
Suomessa tätä verrataan joskus tilanteeseen, jossa laskennallinen enemmistö voittaa luottamuksen. Paperilla kaikki toimii, mutta tunne tasapainosta puuttuu. Nykyinen Israelin hallitus näyttää monille juuri tältä.
Netanjahu on johtanut maata useina eri kausina. Hän käyttää aktiivisesti julkista viestintää, myös twitteriä. Samalla hän on pysynyt vallassa rikossyytteiden aikana. Yhdistelmä on poikkeuksellinen demokraattisessa järjestelmässä.
Oikeusreformi murtumakohtana
Nykyisen kauden keskeinen kiista liittyi oikeusjärjestelmään. Hallituksen ehdotukset rajoittaa korkeimman oikeuden valtaa herättivät välittömän vastareaktion. Oikeusoppineet varoittivat vallan keskittymisestä, tukijat puhuivat korjauksesta.
Reaktiot näkyivät nopeasti:
- mielenosoitukset täyttivät Tel Avivin kadut
- reserviläiset julkaisivat avoimia kirjeitä
- talouselämä ilmaisi huolensa
Tämä ei ollut teoreettinen keskustelu. Se repi yhteiskuntaa, eikä repeämä ole täysin sulkeutunut.
Sota ja vastuun paino
Hamasin hyökkäys lokakuussa 2023 muutti kaiken. Pääministerin jokainen lausunto punnittiin. Sotilaalliset päätökset tehtiin nopeasti, usein ilman pitkiä perusteluja. Israelissa tämä on tuttua, mutta mittakaava oli toinen.
Kritiikki kohdistui useaan asiaan:
- tiedustelun valmius
- hallituksen vastuu siviileistä
- Gazan operaatioiden seuraukset
Netanjahu korosti lausunnoissaan, myös twitterissä, turvallisuuden ensisijaisuutta ja Hamasin tuhoamista. Linja sai tukea, mutta myös uupumusta alkoi näkyä. Ei vain Israelissa.
Oikeusjutut, jotka kulkevat rinnalla
Netanjahun pääministerikauteen liittyvät rikosoikeudelliset prosessit eivät ole kadonneet. Kyse on korruptio- ja vaikutusvaltasytöksistä. Oikeudenkäynnit jatkuvat, tuomioita ei ole.
Tilanne on erikoinen:
- maa on sodassa
- hallituksen johtaja on syytettynä
- päätöksiä tulkitaan jatkuvasti tätä taustaa vasten
Suomalaisesta näkökulmasta rakenne näyttää hauraalta. Israelissa se on mahdollinen, koska lainsäädäntö sen sallii.
Tiheät vaalit merkkinä
Vuosina 2019–2022 Israel järjesti viidet vaalit. Hallitukset syntyivät ja kaatuivat. Tämä ei ollut hallinnan puutetta, vaan merkki siitä, ettei yhteistä vastausta löytynyt.
Tällä jaksolla pääministereinä toimivat Naftali Bennett ja Yair Lapid. Heidän hallituksensa olivat lyhyitä, mutta ne osoittivat, että vaihtoehtoja on. Kestävyys jäi avoimeksi.
Mitä pääministeri todella ratkaisee
Israelin pääministerin tehtävä ei rajoitu koordinointiin. Hän vastaa turvallisuuspolitiikasta, ulkosuhteista ja sisäisestä tasapainosta uskonnollisten ja maallisten ryhmien välillä.
Suomessa tällainen vallan keskittyminen herättää kysymyksiä. Israelissa se nähdään käytännöllisenä ratkaisuna.
Julkisuus ja muisti
Israelin pääministerit elävät pysyvässä julkisuudessa. Heidän sanansa tallentuvat, niihin palataan, niistä kiistellään. Tiedot löytyvät wiki-sivuilta, mutta ne eivät kerro paineesta, jossa päätökset syntyivät.
Usein tuntuu siltä, että jokainen pääministeri joutuu taistelemaan paitsi tulevaisuuden myös oman menneisyytensä kanssa.
Israel ei etsi täydellisiä johtajia. Se valitsee ne, jotka ovat valmiita kantamaan vastuun silloin, kun virhe ei ole abstrakti. Siksi jälki jää – epätasainen, ristiriitainen, mutta todellinen.